Sattuu

Miks pitää sattua näin paljon... Miks aina kun rakastun muhun sattuu... Oon niin vitun onnellinen, mutta silti sattuu. Miksen saa olla onnellinen? Miks heti pitää viedä mun onnellisuus pois? Miks? Miks asiat muuttuu heti, kun alan oleen onnellinen ja ajattelen, että jes viimeinkin mä löysin sen? Sitten pitää tulla tää...

Hoen vaan, että kerro mulle suoraan vaikka tiet että muhun sattuu, että kyllä mä kestän sen. Entä jos en enään kohta kestä sitä etten saa koskaan olla onnellinen?

Kaikenlisäks, jos muuten ei käy huonosti, niin sitten pilaan kaiken ite. Pilaan tänkin vaan luultavammin pelkällä pelkäämisellä ja vainoharhasuudella. En kai sitten osaa olla onnellinen...

Kaikki on vaan yksin mun syytä. En voi syyttää ketään muuta ku itteeni tästä... Tää ei oo kestäny kauaa ja nyt tuntuu jo että tää loppuu kohta. Että se löytää kyllä paremman tai tajuaa muuten vaan, että ei halua olla mun kanssa... Jos niin tapahtuu niin sit en voi enään luvata kestäväni... Koska sitten en enää kestä.

Se on ihaninta mitä mulle on koskaan tapahtunu, mutta silti häädän sen kauas mun luota omalla käytökselläni... Ajan sen vaan pitään muista...